Paljaspää, peruukki, huivi, hattu vai MYClipsit? Siinäpä kysymys, mikä mietityttää, jos hiuksettomuus tulee ajankohtaiseksi.
Voisiko olla jokin muu vaihtoehto kuin peruukki? Pääasia (heh), että valinta on oman näköinen ja voi edelleen tuntea olevansa ”oma itsensä”.
Ajat muuttuvat ja erilaisuuden hyväksyminen pitäisi olla itsestäänselvyys meille kaikille. Kuitenkin oma erilaisuus on iso pala kerralla pureksia. Hiuksettomuuden tuoma huomio voi olla kova paikka sairauden rinnalla.
Kaikki me häpeämme itsessämme jotain, ainakin itse olen hävennyt. Olen jutellut paljon aiheesta niin hiuksettomien kuin hiuksellistenkin kanssa. Moni on todennut, että kun häpeän – mikä se sitten kenellekin on – tuo esille, se poistuu, kun se tulee näkyväksi. Ihmeellistä mutta totta. Häpeän tuoma piilottelu on raskas taakka kantaa. Kun sellaisen apinan saa hyppäämään hartioilta pois, olo kevenee kummasti.
Jollekin hiuksettomuuden hyväksyminen vie vuoden, toiselle vuosia tai vuosikymmeniä. Aika kultaa muistot - vai kultaako kuitenkaan? Liian moni hiukseton on kohdannut asiattomia tai kummallisia kommentteja.
Kirje hiuksettomalta ystävältäni:
”Olen sairastunut alopeciaan noin kaksivuotiaana eli lähes 58 vuotta sitten. Alkuun ei käytössä ollut peruukkeja, vaan piti käyttää pipoa, huivia tai hattua. Ensimmäisen peruukin taisin saada viisivuotiaana ja se oli keinokuitua (jolle olen allerginen), kuvia nyt katsellessa aivan hirveän näköinen reuhka.
Seitsemänvuotiaasta lähtien olen itse hoitanut peruukkien hankinnat ja huollot. Asiaa aikoinaan helpotti paljon Kuokkasen peruukkiliikkeen ystävälliset ja avuliaat tädit.
Kyllä ympäristö on muuttunut paljon, kun vertaa aikaan 60-luvulla. Lapsena pahimpia olivat aikuiset naiset ja tytöt, pojilta ei juuri koskaan tullut mitään negatiivista. Esimerkiksi kadulla tuli vastaan pari vanhempaa naista, jotka kovaan ääneen ihmettelivät, että noin nuori tyttö ja käyttää peruukkia. Nämä naiset eivät tainneet yhtään ajatella, että minullahan on jokin syy peruukin käyttöön. Eivätkä myöskään sitä, kuinka lapsen mieli pahoittuu moisesta käytöksestä. Kuka sitä nyt huvikseen reuhka päässä kulkisi?
Syyt huomautteluun olivat varmaan niitä samoja, kuin jos oli erilaiset vaatteet tai ylipäätään näytti itseltään ja mitä nyt ikinä keksivät. Edelleen tänäkin päivänä, vaikka esimerkiksi syövästä puhutaan paljon, jotkut aikuiset selvästi ihmettelevät ja hyljeksivät erilaista ihmistä. Lapsissa tämä näkyy hihittelyssä ja kuiskimisena.
Itse en koskaan ole kokenut varsinaista kiusaamista ja siitä saankin kiittää omaa vahvaa luonnettani. Vaikkakaan hiuksettomuus ei edelleenkään ole helppo juttu itselle. Toki kaikkeen tottuu, mutta ei se aina kivaa ole. Nyt on alkanut mietityttämään, kun ikää alkaa tulla, olisiko uuden mallin tai värin aika…
Peruukkien hankinta on hieman helpottanut vuosien aikana ja valinnanvaraa on enemmän. Nyt ei tarvitse enää itse maksaa koko peruukin hintaa, vaan siihen saa jokusen roposen jopa kaupungilta/kunnalta palvelusetelinä tai maksusitoumuksena. Tosin tässäkin asiassa on edelleen parantamisen varaa, hiuksettomat ovat eriarvoisessa asemassa riippuen siitä minkä sairaanhoitopiirin alueella asuvat. Näin ei saisi olla! Jokaisella täytyisi olla sama oikeus samaan etuun peruukin hankinnassa. Halpoja keinokuituperuukkeja ei voi käyttää 24/7 vaan tarvitaan kestäviä, hyvälaatuisia ja aidon oloisia peruukkeja. Myös allergiat, itselläni keinokuidulle, täytyisi ottaa huomioon. Jos ostat noin 3000 € maksavan aitohiusperuukin, saat siihen 300 – 400 € kunnalta. Tämän lisäksi aitohiusperuukkia pitää huoltaa vuosittain. Maksat peruukin huollosta, joka voi olla mitä tahansa 300 – 800 € väliltä / huoltokerta. Tuo kunnan tai kaupungin antama pieni almu ei juurikaan tilannetta auta. Tosin tämäkin etu on parempi kuin ei mitään.
Nykyään on jo paljon kaikkea apua ja neuvontaa saatavilla, toisin oli 60-luvulla. Minnan kehittämät MYClipsit ovat loistava keksintö ja varmasti moni saa niistä hienoa apua ongelmaansa.
Terveisin Katariina”
Kiitos kirjeestä Katariina! ❤️ Hyvä ajankuva siitä, millaista on ollut elää hiuksettomana hiuksellisten maailmassa. Moni asia on mennyt eteenpäin ja helpottunut, mutta löytyy kirjeestä myös samoja ongelmia, mitä varsinkin pysyvästi hiuksettomat kohtaavat vielä vuonna 2022.
Kevätterveisin,
Minna